Tiistai täynnä toimintaa!

Virikekoira Martta oli tänään koko päivän järjestämässä asukkaille ohjelmaa!

Miili kaipasi tekemistä ja kaapista löytyikin onneksi kutimet. Sukan kutominen sujui hienosti vaikka edellisestä kerrasta on aikaa.

 

Reijo ja Natalia heittelivät palloa.

Kampaajakin kävi!

Esteri iloitsee uutta kampausta :)

 

1. ADVENTTI

27.11.2016 oli ensimmäinen adventtisunnuntai.

Siitä alkaa jouluun valmistautuminen.

Perinteisesti silloin lauletaan Hoosinna-hymni.

Elämme vuoden pimeintä aikaa ja joulun odotus alkaa.

Kynttilän valo lohduttaa ja kuljettaa meitä kohti joulua.

Vielä hetken saamme odottaa marraskuun vaihtumista joulukuuksi.

1. adventtina syttyy toivon kynttilä.

Sytytän sinulle kynttilän

keskelle hämäryyttä,

sytytän kynttilän loistamaan

iloa, ystävyyttä.

Sytytän sinulle kynttilän

hauras on lempeä valo,

kuitenkin loisteessa liekin sen

väreilee koko talo.

Sytytän sinulle kynttilän,

näetkö viestini hennon.

Kuuletko lauluni saapuvan,

siivillä tähdenlennon.

-  Anna-Mari Kaskinen  -

Marraskuun menoa

Marraskuukin alkaa kohta olla jo lopuillaan.

Monenmoista arkista puuhaa olemme tehneet

ja juhlapäivääkin viettäneet.

Marraskuun toinen sunnuntai on Isänpäivä,

silloin juhlistamme ja muistamme isää, isiä,

taattoa, vaaria, pappaa, kaikkia elämämme tärkeitä miehiä.

Hyvää Isänpäivää 13.11.2016 !

 

 

Mauno ja Teuvo.





Sisäkeilausta 15.11.2016

Hedelmistä väri-ja makuiloa iltaan.

Herkuttelimme 18.11.2016 

iltavälipalana erilaisilla hedelmillä.

Banaania, omenaa, päärynää ja appelsiinia.

Ohops, jotain tippui lattialle

mutta hyvin taipuu Reijon selkä sen nostamaan.

Nam, kyllä maistuikin hyvälle.

                                     ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Orimattilan naislaulajat kävivät ilahduttamassa

sunnuntai päiväämme lauluesityksen merkeissä 27.11.2016

Pyhäinpäivä 5.11.2016 Sinikellossa

Pyhäinpäivänä meidät yllätettiin iloisesti laululla ja haitarinsoitolla! Niinpä pistimme heti tanssiksi!

Illaksi sytytimme kynttilöitä edesmenneiden rakkaidemme muistoksi Marttilan etupihalle

Me lähdemme elämästä
emmekä kuitenkaan lähde.
Me elämme edelleen kaikessa,
mitä olemme tehneet.
Kaikki, mitä olemme ajatelleet, sanoneet ja olleet,
jää elämään ja valaisee toisten teitä.
Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole,
vaan elämme niiden sydämissä,
jotka ovat rakastaneet meitä.

– Martti Lindqvist –

Ensilumi valaisi mustan marraskuun.

Tässä Susanin piirtämässä kuvassa

Viiru pitää vielä vesisadetta sateenvarjon alla.

Keskiviikoksi oli ennustettu lumisadetta ja lumikaaos.

Aivan kaaokseen asti ei lunta satanut, mutta ennustuksen mukaan

lunta alkoi satamaan keskiviikkona yöllä.

Marraskuun iltoina nähdä voi kummia,

hämärän hahmoja , varjoja tummia.

Lieneekö tonttu vai naapurin kissa,

vilahdus vain - se on kadoksissa.

Viiru -kissakin tarkeni jättää

tassunjäljet vasta sataneeseen lumeen.

Marraskuun musta-valkoisuus.

SYYSLAULU

Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa.
Illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen.

Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.

Etsin jotain mitä meiltä unohtunut on,
minkä avullasi löytää mä voisin.
On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton
siitä mikä oisi voinut olla toisin.

Kai tulet pian ennenkuin pimeään mä jään
- eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme, silloin ehkä nään
keinon jolla kaiken vielä saamme kukkaan.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.

Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,
nyt jo turhaan sä kysyt minne viekään.
Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.

Nyt majakat me näämme kun myrskyt raivoaa,
tuuli vaahtopäinen äänen tänne kantaa
- ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie."

- Tove Jansson -